maanantai 20. elokuuta 2012

Pikapäivitys kentältä

Helsinki-vantaan kentällä ollaan! Tunnin päästä tapaan muut, toivottavasti ymmärsin tapaamispaikan oikein.. 

Nukuin viimeyön poikaystävän kainalossa ja itkin niin etten meinannut aamulla saada silmiä auki. Ihana äiti paistoi aamupalaksi croissantteja :) Hyvästien sanominen ystäville ja vanhemmille kentällä oli vaikeaa. Saan olla kiitollinen että mulla on niin monta ihmistä, jotka rakastaa mua ja jotka odottaa mua kotona kun tulen takaisin. Niin montaa ihmistä tulee ikävä. 

Päätin jo ennen lähtöä, että Rovaniemi-Helsinki välin saa vielä itkeä, mutta Helsingissä pää pystyyn ja katse eteenpäin. Niinhän se menikin, koneessa virolaiset lentoemännät katsoi säälivästi kun kastelin istuinverhoilut kyynelillä. Nyt on kuitenkin ihan hyvä fiilis ja innostus kasvaa. 

Mun viereisessä pöydässä istuu ranskalainen perhe, enkä ymmärrä sanaakaan. Lupaavaa. Uskottelen itelleni että ne vaan puhuu niin vahvalla murteella. 

Tästä se alkaa!

Here I am, at Helsinki airport! In an hour I will meet the others, I hope i understood the meeting place right.. 

I slept next to my boyfriend last night and cried like a baby. I nearly got my eyes open in the morning. My mom baked croissants in the morning :) Saying goodbye to my friends and parents at te airport was hard. I'm so thankful to have so many people who love me and who will wait for me coming back home. I'll miss so many people so much.

I already decided before leaving that I'll cry only on the flight from Rovaniemi to Helsinki, and in Helsinki I'll hold my head up high and keep my eyes forward. And that's how it went, in the plane the estonian flight attendants gave pity looks at me wetting the seats with my tears. Anyway, now i'm feeling good and more excited every minute. 

There's a french family sitting in the table next to me, and I don't understand a word. This is promising.. I'm convincing myself that they only speak in such a unusual accent.. 

This is where it starts!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti