sunnuntai 26. elokuuta 2012

Väsynyt vaihtari

Tuntuu, kuin olisin ollut täällä kuukauden, vaikka takana on vasta viikko. Palasin äsken kotiin Liegestä, missä olin 4 päivää YFU:n saapumisvalmennuksessa. Vaihtareita oli yhteensä n. 30, 15 eri maasta. Kun ympärillä on neljän päivän ajan 30 vierasta ihmisiä joista kaikki puhuvat sekaisin äidinkieltään, ranskaa ja englantia, siinä väsyy pää. Kun äsken tulin kotiin, en kyennyt käsittelemään enää yhtään ranskankielistä sanaa vaan ilmoitin meneväni suoraa nukkumaan. Samasta syystä tekstikin saattaa olla nyt vähän kömpelöä.

Viikonloppu oli ihan mahtava. Päivisin käytiin läpi YFU:n käytäntöjä, ongelmatilanteita perheessä ja koulussa ja eri kulttuureja ja stereotypioita. Syötiin paljon, maisteltiin oluita ja naurettiin. Eilen menin nukkumaan vasta neljältä vaikka olin jo iltapäivällä puolikuollut, koska Ecuadorilaiset opetti meitä jäykkiä eurooppalaisia tanssimaan salsaa ja merengueta. Univelkaakin on siis ihan kivasti, joka aamu oli herätys 8.00. Vasta viikonlopun aikana tunsin itseni kunnolla vaihtariksi, kun tutustuin muihin samassa tilanteessa oleviin ihmisiin ja kuulin samoista kokemuksista. Ihmisiä oli mm. Jenkeistä, Saksasta, Sveitsistä, Virosta, Norjasta, Venezuelasta, Uudesta-Seelannista, Liettuasta ja Meksikosta. Vaikka ihminen olisi kuinka kaukaa, loppujenlopuksi kaikki ollaan samanlaisia, vaan kulttuurit eroavat toisistaan.

Nyt hiljaisuus tuntuu luksukselta ja yhtä aikaa tosi oudolta. Näen seuraavan kerran kaikkia kuukauden päästä, monia varmasti aiemminkin. Meillä on kokoontumisia pitkin vuotta, ja helmikuussa ollaan viikko Pariisissa! Matka sisältyy jo maksettuun vaihto-oppilasvuoden hintaan, ainoastaan ruuat pitää maksaa paikanpäällä.

Opin kieltä lisää joka päivä, mutta turhaudun helposti kun en osaa vastata kokonaisilla lauseilla.. On vaikeaa kun ei voi keskustella asioista. Välillä myös tuntuu, että teen tyhmiä virheita ja mokia. Esimerkiksi olin jättänyt valot päälle, kun lähdin torstaina Liegeen kiireessä suoraan suihkusta. Vaikka tuo nyt on ihan pieni juttu, niin kun asuu vieraitten ihmisten kanssa eikä tunne niiden tapoja, pienetkin virheet tuntuu isoilta ja tunnen itseni helposti taakaksi, kun perhe ei kuitenkaan saa mitään rahallista korvausta siitä, että saan asua täällä.

Sää on vaihtunut helteistä sateisiin, mutta en aio valittaa, tiesin mitä on tulossa, täällä sataa aina. Koulu alkaa puolentoista viikon päästä, ja ajattelin käydä junalla päiväreissun Brysselissä vielä ennen sitä.

Anteeksi kuvien puute, lisäilen niitä myöhemmin tekstiin!

It feels like I'd been here for a month, when there's only a week behind. I just got back from Liege, where I was for four days at a YFU orientation weekend. There was altogether about 30 of us, from 15 countries (i think). When you're surrounded by 30 strangers for four days your brain gets tired. I mean, they all speak their own language mixed with english mixed with french and in the end it's like a giant mess of every language you can think of. When I got home I couldn't deal with even one more french word so I came straight to bed. 

The weekend was awesome. During the days we went trough the practicals of YFU, the problems there might be in the school and with the family, and talked about different cultures and stereotypes. We ate a lot, tasted many weird belgian beers and laughed a lot. Yesterday, even though I was half a sleep already in the afternoon, I didn't go to sleep until 4 AM because the Ecuadorians were teaching us Europeans to dance salsa and merengue. So I'm kind of supertired, we had to wake up at 8 every morning. Not until the weekend I felt like a real exchange-student, but when I got to know all these people from around the world in the same situation and heard about similar experiences, it felt like I'm a part of something great. There was people from Mexico, Norway, Estonia, Switzerland, Venezuela, Ecuador, New Zealand, Lithuania, Germany, USA and all these countries and you realize that in the end we're all the same, only the cultures are different. 

I'm learning more french every day, but I get easily frustrated when I can't answer with whole sentences. It's hard not to be able to have a real conversation. I also feel like I'm a weight on my host family's backs, and feel guilty about even the smallest mistakes I make, for example leave the lights on in my room while leaving the house in a hurry. You live with people you don't know yet and you don't know their habits either. 

The weather has changed from hot sunny days to rain, but i'm not going to complain because I knew what was coming, It's always rainy in Belgium. School starts in a week and a half, and I'm planning to do a shopping trip to Bryssels before that. 

Sorry about the lack of photos, I'll add them later.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti