sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Akkujen latausta

Ensimmäinen kuukausi alkaa olla takana. Nopeaa aika on tähänkin asti mennyt, totutellessa elämään täällä (lue: nukkuessa). Perjantain ja lauantain välisenä yönä nukuin 12 tuntia, ja eilenkin kiitettävät 10.
En enää ole yhtä väsynyt kuin vielä pari viikkoa sitten, mutta ranskan kuuleminen ja jatkuva keskittyminen ottaa yhä voimille. 

Koulupäivät on täällä pitkiä, varsinkin kun kuljen kouluun bussilla. Lähden aamulla kotoa 7.45 ja ensimmäinen tunti alkaa 8.30. Ruokatunti on klo 12.00-12.50, ja viimeinen tunti päättyy vasta 16.20. Kotona olen viiden aikoihin. Keskiviikkona kaikilla on vain aamutunnit, eli päivä loppuu 12 tai 12.50.
Onneksi sain lukujärjestystä helpotettua vähän, kun sanoin opolle että rehellisesti sanottuna en ymmärrä sanaakaan joillakin tunneilla, varsinkin matikassa. Nyt ainakaan toistaiseksi mun ei tarvi käydä matikassa, ihmisbiologiassa, sosiologiassa eikä psykologiassa. Sen sijaan mulla on kahdeksan tuntia englantia ja kuusi tuntia ranskaa. Lisäksi on tieteitä kolme tuntia ja uskontoa, historiaa, maantietoa, liikuntaa ja espanjaa kaikkia kaksi tuntia. Nyt mulla on myös pari vähän lyhyempää päivää, saan nukkua aamulla ja mennä kouluun vasta kymmenen jälkeen. 

Suurin osa opettajista ymmärtää että tuun vähän perässä, koska joudun kokoajan kääntämään sanakirjan kanssa kaiken jos haluan ymmärtää yhtään mistä on kyse. Tietyt opettajat kuitenkin pitää mua vähän tyhmänä ja yksinkertaisena vain koska en osaa ranskaa, ja esimerkiksi maantiedon opettaja "haastoi" mut näyttämään Ranskan sijainti Euroopan kartalta...

Melkein kaikissa aineissa täällä käydään nyt samoja asioita mitä Suomessa käydään ysiluokalla tai lukion ekoilla kursseilla, esimerkiksi Biologiassa hermosolujen toimintaa. Opetus on mun mielestä vähän tehotonta, kun kaikki tieto annetaan valmiina käteen ja se sitten vaan opetellaan ulkoa. Englannissa tekstit ja muut materiaalit ovat samaa tasoa kuin Suomessakin saman ikäisillä, mutta käytännössä kielitaito on täällä kymmenen kertaa huonompaa. Uskon, että tämä johtuu osaksi opetustyylistä, jossa oppilaitten ei karkeasti sanottuna tarvi itse ajatella yhtään tai käsitellä annettua tietoa, mutta myös suureksi osaksi kulttuurista. Jos maailmassa olisi 100 miljoonaa suomea puhuvaa, ei suomalaisetkaan puhuisi vieraita kieliä. Suomessa kaikkialla kuulee englantia; mainoksissa, televisiossa jne, kun taas täällä kaikki on ranskaksi. (En ole vieläkään tottunut näkemään tuttuja näyttelijöitä telkkarissa "puhumassa ranskaa".)

Täällä melkein kaikki opiskelumateriaali on monisteina, ainoastaan historiasta on kirja, eikä sitäkään tarvi pitää mukana. Kaikilla on aineisiin jaoteltu kansio, johon laitetaan kaikki monisteet ja tehtävät. Tässä systeemissä on se hyvä puoli että laukku pysyy kevyenä kun ei tarvi pitää muuta kuin kansio mukana.







Torstaina kävin ekaa kertaa tanssimassa Maurinen kanssa. Tanssikoulu on parin kymmenen kilometrin päässä kotoa. Koulu on aika pieni, ei pukuhuoneita, vaan baari (täällä joka paikassa on baaritiski) ja iso sali, jonka takaosassa on pieni lava esityksiä varten. Siellä opetetaan hiphoppia, breakdancea, salsaa ja klassista tanssia. Lisäksi on joitakin zumban tyyppisiä tunteja jossa yhdistetään aerobista liikuntaa tanssiin. 

Torstaina kävin siis hiphop-tunnilla. Mukana pysyminen ranskaksi oli yllättävän helppoa, kun ymmärsi laskut. Opettaja oli nuori mies joka puhui myös englantia. Tunnilla oli kaikentasoisia tanssijoita yhteensä noin 30, ja aika rento meininki. Vaikka pidinkin tunnista ja alan varmaan käymään torstaisin samalla tunnilla tästä eteenpäinkin, tuli silti kaipuu StepUpin tuttuun saliin. Yritän kysellä myös koulusta jossa pääsisi nykytunneille, ettei skaala jäisi pelkkään hiphoppiin koko vuodeksi. 

Tänään käytiin host-äidin ja lasten kanssa Miken työpaikalla paloasemalla, jossa oli avoimet ovet -tapahtuma. Siellä oli paljon ohjelmaa liittyen palomiesten työhön, esimerkiksi näytettiin oikeasti, miten onnettomuudessa lyttääntynyt auto leikataan osiin jotta sisälle jäänyt ihminen saadaan turvallisesti pois. Lapsille oli paljon tekemistä: Piirtämistä, kasvomaalausta, temppurata ja köysirata paloaseman katolta maahan. Ihmiset pääsi myös kierrokselle paloautolla ja näkemään palomiesten varusteita yms. Myynnissä oli hodareita, vohveleita ja juomia, koko tapahtumalla siis kerättiin rahaa paloasemalle. Asema oli koko ajan ihan täynnä porukkaa, tapahtuma oli kyllä hauska ja ihan mielenkiintoinen, varsinkin lapsille ihan mahtava.


   



Nyt alan tekeen huomiseksi koulujuttuja sen mitä niistä nyt ymmärrän. Ensviikosta on tulossa tosi kiva, esimerkiksi lauantaina mennään Brysselin lähellä olevaan huvipuistoon Walibiin koko vaihtariporukalla :) 

Next thursday i've been here for one month. Time has gone fast even until now, getting used to the different life here (read: sleeping). On friday I slept for 12 hours, and yesterday 10.. I'm not as tired anymore than I was two weeks ago, but hearing french and constantly concentrating to understand still  takes energy.

The schooldays are pretty long here, even more now that I go to school by bus. I leave home 7.50 in the morning and the first lesson starts at 8.30. Lunch hour is 12.00-12.50, and the last lesson doesn't end until 16.20. With bus, I'm home at about 5. Fortunately on wednesday everyone only have the morning lessons, so the day ends at 12.50 max. 

I got my schedule changed a bit when I told to the counsellor that to be honest I don't understand a word in some lessons, especially in math. So at least for now, I don't have to take math, human biology, sosiology or psychology. Instead I have eight hours of english and six hours of french. Also, of course, I have sciences (3h), and religion, history, geography, gym and spanish 2 hours each. I also have a couple of shorted days, I get to sleep in the morning and go to school just after ten or eleven.

Most of the teachers understand that I come a little behind in the lessons, because if I want to understand anything, I have to translate everything with a dictionary. But there are some teachers who think that I'm kind of stupid and simple just because I don't speak french well. For example our geography teacher "challenged" me to point out france from the map of Europe...

On thursday, I went dancing with Maurine, for the first time in Belgium. The dance school is about 20 km from home. It's a small place with no dressing rooms, just a bar, (every single place in here has a bar) and a big hall with a small stage in the back for shows. The school has lessons for hip hop, breakdance, salsa, and classic dance (=ballet?) There's also some lessons like zumba and partyrobics, where they mix aerobic exercise with dance. 

So I went to a hip hop -lesson on thursday. It was surprisingly easy to keep up in french, when you just understood the counts. The teacher was a young guy who also spoke english. There were dancers from all levels, aged 16-19. Even though I liked the lesson and I'm probably going to continue going there on thursdays, it made me miss my own dance school in Finland, with the familiar places and all the people. I'll have to ask around for a school with modern dance also.

Today we went to fire station where Mike works, they had an open doors -event. There was a lot of things related to the work of the firemen, for example they showed how a car is cut open after an accident to get out the person stuck inside safely. There was face painting for the children, a cable railway from the roof of the station to the ground and people could go to a tour with a fire truck. They sold waffles, hot dogs and drinks. The event was for raising money for the fire station. The whole time the station was full of people, and the event was interesting, especially for the children. 

Now I'm going to try to do some things for school. Next week is going to be fun, on saturday we're going to Walibi, an amusement park near brussels, with all the exchange students :)


2 kommenttia:

  1. voi ei tuli hullu ikävä! :( skypetellään joku päivä rakas! <3

    VastaaPoista
  2. Hehe, toi opettajan haaste on aika ilkeä! Olisit kysynyt, missä on Suomi. Sitäkään ei kaikki belgialaiset tiedä. Kerran ostin postista kirjemerkkejä Suomeen ja täti kysyi että onko se Euroopassa.. :D

    PS super hyvä Belgia blogi sulla!

    VastaaPoista