sunnuntai 2. syyskuuta 2012

toisen viikon sunnuntai

Me käytiin eilen jonkun lentopallopelin afterpartyissa, mutta ei viihdytty kovin kauaa mikä oli ihan hyvä, koska tänään oli aikainen herätys ja pitkä päivä. Eli jokavuotinen katukirppis. Kaksi korttelia ja puisto täynnä ihmisiä kauppaamassa tavaroitaan. Musiikkia, aurinkoa, ruokaa, juomaa ja puheliaita ihmisiä. Tällaista pitäisi olla meillä Suomessakin. Niinkuin sanoin, täällä naapurit on tosi läheisiä keskenään, kukaan ei nyrpistä nokkaansa vaikka naapurin lapset leikkivät väärällä pihalla, ja toisten lapsista huolehditaan tarvittaessa ihan kuin omista. 


Heräsin aamulla pihalta kuuluvaan iloiseen musiikkiin, ja kun pääsin ulos, katu oli täynnä ihmisiä ja aurinko paistoi. Meidän pihalla oli isot kajarit ja Mike lauloi megafoniin mukana. Kiertelin korttelia katsomassa mitä kaikkea ihmisten ullakoilta ja kellareista löytyy myytäväksi. Tapasin paljon host-perheen tuttuja ja vaihdoin kymmenittäin poskisuukkoja. Tavaraa oli uskomattoman paljon, mutta oikeastaan ihmiset keskittyivät kaupanteon sijaan vaihtamaan kuulumisia ja nauttimaan ilmapiiristä, musiikista ja auringosta. 


Meidän etupiha oli katettu ja katoksen alla kaksi pitkää pöytää täynnä naposteltavia. Mike pisti grilliin tulet ja paistoi sata hodaria kaikille ketkä sattuivat osumaan kohdalle oikeaan aikaan. Lapset metsästivät aarteita tavarakasoista ja yllättäen isoin hitti oli pokemon-kortit. En tiennyt että ne ovat vieläkin suosittuja, tai että niitä edes myydään enää, mutta ainakin näillä on niitä isot kasat. 


Puoli kuuden aikaan ihmiset alkoivat pakkaamaan kamojaan, ja kortteli hiljeni pikkuhiljaa. Puistossa jatkui iltajuhla, mutta olin niin väsynyt että vetäydyin suosiolla omaan huoneeseen karkuun melskettä. 




Nyt pistän nukkumaan, silmät ei pysy enää auki. Huomenna siivoan vähän, käyn salilla, ehkä keskustassakin jos on hyvä ilma. Suomessa kaikki mun päivät on aina täynnä ohjelmaa, täällä on virkistävää välillä vaan olla kotona tekemättä mitään. Koulu alkaa torstaina ja haluan nauttia viimeisistä lomapäivistä. Ajatus kouluaamuista tuntuu kaukaiselta kolmen kuukauden kesäloman jälkeen.

We went some volleyball game's afterparty last night but didn't stay for long, which was good because today it was an early wake up and a long day; the annual street flea market. Two blocks and a park full of people selling their stuff. Music, sun, food, drinks and happy people. We should have these in Finland too. In our yard there was big stereos shouting happy music and the street was full of people. It's funny how much weird things people find in their attics and basements to sell. I met a lot of my host family's friends and gave dozens of cheek kisses. The amount of stuff that people had to sell was huge, but actually besides trading people concentrated mainly on chatting up and having a good time.

Mike grilled a hundred hot dogs for everyone who happened to be at the right place in the right time. The kids hunted for treasures from the piles of junk and surprisingly the biggest hit was pokemon-cards. I didn't know that they're still popular, or even that they selled them anymore! 

At about 5.30 people started to pack up their stuff and the fuss on the street slowed down. In the park the day continued with an evening party but I was too tired so I stayed in. Now I'm going to sleep, my eyes don't stay open anymore. Tomorrow I'll do a little cleaning, go to the gym, maybe to the center also if the weather is ok. In Finland all my days are always full of things to do, so here it's refreshing just to stay home and do nothing for a change. School starts on thursday and I want to enjoy the last days of holiday. The thought of school mornings feels distant after a 3-month summer holiday..

1 kommentti:

  1. Kiva, että on kivaa! Nautihan siellä olosta, kun sitä kestää. Aika kuluu nopeammin maailmalla mitä Suomessa. Kokemuksen vakaalla rintaäänellä sanon :))

    Aleksi T

    VastaaPoista