maanantai 4. maaliskuuta 2013

Time's running out

200 päivää tulee neljän päivän päästä täyteen. Jos voisin, sanoisin 200 päivää sitten murehtineelle itselleni että tää aika menee niin nopeaa ohi että siitä ei riitä sekuntiakaan pahaan mieleen. Musta tuntuu kuitenkin että jossain päivien 50-70 kohdalla murehtiminen loppui kokonaan, ja avasin silmät tälle kaikelle, tajusin että elän niitä päiviä, joita tulen aina muistelemaan parhaina aikoina. Mun ei kuitenkaan  tarvisi sanoa, että ota jokainen hetki vastaan ja nauti siitä. Sen olen tehnyt sanomattakin. Pelottaa, että kun tää vuosi on ohi ja tuun kotiin, tuntuu että tää kaikki on ollut unta, että ei oikeastaan edes tunnu että olisi ikinä lähtenytkään.

Pariisin matka oli jonkinlainen virstanpylväs tähän vuoteen. Se merkkasi kulunutta puolta vuotta ja sai ymmärtämään että aika tuntuu kiihtyvän. Matkasta on jo melkein kolme viikkoa, ja heti kun saan muilta matkakuvat, laitan ison postauksen tänne. Pariisista kotiuduttuani oon ollut tähän asti enemmän tai vähemmän kipeänä kokoajan. Muutaman päivän olin koulusta pois, sitten fiilis oli taas parempi, mutta kuume palasi alle viikon päästä takaisin. Sitten paranin taas ja nyt kurkku oireilee tosi pahasti. Tämän kevätflunssan takia mun viikot on ollut aika laiskoja, ja jotain ohjelmaa on ollut lähinnä viikonloppuisin.   Oon käynyt ulkona, istunut Sofien kanssa viettämässä sunnuntaita syöden ja maailmaa parantaen, Viettänyt aikaa Brysselissä ja käynyt lähikylien karnevaaleissa.

Tänään oli ensimmäinen täysin pilvetön päivä kuukausiin. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpötila kohosi 12 asteeseen. Oli tosi keväinen olo koko päivän. Kaupoissa on jo viikkoja ollut pääsiäiskamppanjat ja säätiedotukset lupaa lämpenevää. Kesää on aina ikävä, kenelläpä ei, mutta pelkään yhtä paljon sen tuloa kuin odotan.

200 days is up in four days. If I could, I would say to myself  200 days ago that the time will pass by so fast that there's not one second to use for worrying. But fortunately somewhere between the days 50 and 70 the worrying had a full stop and I opened my eyes to all of this. I realized I'm now living the days I will always remember as the best times of my life. What I wouldn't need to say to myself though, is to take in every single moment and enjoy it. That I've done anyway. I'm afraid that after this year is over and I go home, I'll feel as if everything had been a dream, that it doesn't even feel I ever left. 

The trip to Paris was some kind of a landmark to this year. It marked the passed six months and made me understand how time seems to go faster everyday. It's been almost three weeks since the trip and as soon as I get the photos from the others I will do a big post about it. After Paris I've been more or less sick the whole time. For a few days I stayed home, then I felt better again, and less than a week after that I was in bed again with fever. I then got better but now my throat has been hurting really bad for a couple of days. Because of this spring flu or whatever, my weeks have been pretty lazy and on top of school I've left the house mainly on the weekends. I've gone out a couple of times, spent one sunday with Sofie sitting in restaurants eating and talking for hours, spent time in Brussels and gone to carnevals in villages nearby. 

Today was the first day without any clouds for months. The sun was shining from the clear blue sky and the temperature got up to 12 celsius. I was in a spring spirit the whole day. In the stores they've had easter up for weeks already, and the weather's going to get warmer. I always miss summer, who doesn't, but at the same time I'm so afraid of it coming too soon. 

Here's a bunch of random photos from the last couple of weeks. My head is messing up the languages (the amount that's left of them) so try to ignore clumsiness in my english. 




































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti